21.05.2024 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Kaatuneiden muistopäivän juhla Uuraisilla oli arvokas ja tavallistakin juhlavampi, sillä veteraanien ja lottien muistomerkin paljastustilaisuuteen oli saapunut juhlapuhujaksi valtioneuvos Matti Vanhanen. Mutta Uuraisilla kun oltiin, niin juhlapuheita säestivät lasten iloiset äänet ja penkeillä istui paljon rippikoulua käyvää teiniväkeä lököverkkareissaan. Siksi sanojen arvokas ja juhlava perään voi hyvin lisätä myös kotoisa ja lämminhenkinen. Se taas sopi oikein hyvin hautojenmerkitsemisprojektin isän, Tammenlehvän Perinneliiton Uuraisten toimikunnan puheenjohtaja, rovasti Hannu Koskisen ajatukseen, että jokaisen veteraanin muisto on tärkeä, ei vain upseerien ja palkittujen.
Myös juhlapuhuja Vanhanen muistutti, että vaikka veteraaniperintöä vaalimaan on perustettu yhdistyksiä ja toimikuntia, niin vastuu on myös suvuilla ja perheillä.
Paikalla oli myös kaksi pikkulottaa. Kaarina Moisio oli kutsunut ystävänsä Liisa Oksasen juhlistamaan päivää ja muistelemaan aikoja, jolloin he auttoivat aikuisia lottia tärkeässä työssä. Liisa Oksasen lapsuudenkoti oli keskellä Helsinkiä.
– Meidän taloon ei koskaan tullut pommia, mutta viereen kyllä. Pommisuojassa usein istuttiin ja pelättiin. Venäläiset pommikoneet suunnistivat hotelli Tornin mukaan ja asuimme aivan lähellä, hän muistaa.
Pommituksia pakoon Liisan perhe tuli Uuraisille, jossa oli sukulaisia.
– Asuimme Uuraisilla putkaa vastapäätä, siellä pidettiin venäläisiä sotavankeja. He olivat iloisia poikia, jotka soittivat balalaikkaa. Pikkulotissa opettelimme kotitaloustöitä, jotta aikuiset naiset pääsivät tekemään niitä töitä, mitä miehet yleensä kotona ollessaan tekivät, Oksanen muistelee.
Nyt kunniavartiossa Terttu Stenmanin vierellä seisoi Ukrainasta sotaa paennut Viktor Asanov.
Anita Lehmonen ja Vuoko Vilpunaho palvelivat Sotilaskotiauton tiskin takana.
Muistomerkki huipentaa Uuraisilla tehdyn veteraaniperinteen tallennustyön.
Timo Kässi nosti peukkua Hannu Koskisen tekemälle työlle.
21.05.2024 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Uuraisten kunnan talouden tasapainottamisohjelma vuosille 2025-28 oli kunnanhallituksen käsittelyssä maanantaina. Asia kuitenkin palautettiin valmisteluun, eikä näin ollen ole valtuuston käsittelyssä vielä ensi maanantaina. Todennäköisesti tasapainottamisohjelmaa käsitellää valtuustossa 17.6.
Esitetyistä säästökohteista ylivoimaisesti kipeimmäksi koetaan ehdotus Kyynämöisten koulun lakkauttamisesta lukuvuoden 2025-26 alusta.
Tasapainotusohjelmassa puhutaan lakkauttamisen sijaan lähikouluperiaatteen toteuttamisesta. Kehittämistyöryhmä on teettänyt kattavan selvityksen lukuvuosien oppilasennusteista ja oppilaaksiottoalueista, mikä on sisältynyt oppilaskohtaisen tarkastelun. Kehittämistyön keskeiseksi periaatteeksi on hyväksytty alakouluikäisen koululaisen lähikoulualue, mikä merkitsisi muutoksia kouluverkkoon. Koulukeskuksen ja Höytiän lähikoulualueet jouduttiin aiemmin muodostamaan sellaisiksi, että oppilaita ohjattiin huomattavassa määrin Kyynämöisten koululle oman tosiasiallisen lähikoulun sijaan tilanpuutteen vuoksi. Ennakoidun oppilasmäärän vähenemän vuoksi kaikkia palvelutuotannossa olevia koulurakennuksia ei enää tarvita tilareservinä. Käytännön toimenpiteenä lähikouluperiaatteeseen palaaminen tarkoittaisi Kyynämöisten koulun lakkauttamista. Toimenpide sisältyy tasapainottamisohjelmaan ja sen kerrotaan olevan vuosina 2025-28 yhteisvaikutuksestaan 1 670 000 euroa.
Mikäli valtuuston hyväksyy tasapainottamisohjelman, mahdollinen lakkauttaminen siirtyy käytännön valmisteluun kuulemisineen ja arviointeineen syksyllä 2024. Ennen sitä käydään kuitenkin varmasti vielä paljon keskustelua esimerkiksi siitä mikä vaikutus koulun mahdollisella lakkauttamisella on esimerkiksi kuntaan suuntautuvaan lapsiperheiden muuttoliikkeeseen ja yleisesti kunnan imagoon.
Konsernipalveluiden säästöehdotukset koostuvat ulkopuolisten asiantuntijapalveluiden vähentämisestä, siitä, että hankkeita ei jatketa, hallinnollisia kuluja leikataan, työllistämisen palkkatuesta leikataan, kuntaretki korvataan muulla tapahtumalla ja palveluiden ostoista karsitaan.
Teknisen toimen säästöesitykset koostuivat mm. talkoovapaiden pitämisestä, autokaluston tarkastelusta, Hirvasen koulun aamusiivouksesta, hävikkiruuan myymisestä, ympäristöjaoston lakkauttamisesta, rakennusvalvonnan ostopalvelun supistamisesta, vieraslajien torjunnan muuttamisesta projektiluonteisemmaksi, yksityistieavustusten supistamisesta ja vesilaitoksen taksojen tarkistamisesta.
Konsernipalvelujen ja teknisen toimen esityksen säästäisivät toteutuessaan yhteensä lähes 900 000 euroa.
Tasapainottamisohjelman sisältyvät henkilöstöön kohdentuvat säästöt toteutetaan eläköitymisten ja määräaikaisten työsuhteiden päättymisten kautta.
21.05.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Lue ilmaiseksi
Sauna ei ole pelkkä huone, joka lämmitetään kuumaksi. Sauna on aina ollut suomalaiselle fyysisen ja henkisen puhdistumisen paikka. Sauna on perinteiden siirtämisen tila. Sauna virkistää, hyväilee, rauhoittaa ja lohduttaa. Sauna on suomalaisuuden ydin. Enää saunassa ei useinkaan synnytä ja kuolla, mutta elämän perusasioiden äärellä suomalaiset saunan lauteilla yhä ovat. Saunominen on hyvin kokonaisaistillinen kokemus, se kuuluu korvissa tulen rätinänä tai savusaunan hiljaisuutena. Kun löyly sihahtaa kiukaassa, iho tuntee lämmön ja kihelmöinnin ja kun oikein sielun silmillä katsoo, niin vieressä saunan lauteilla istuvat menneet ja tulevat sukupolvet.
Johanna Teräväinen on perinnesaunottaja ja Luonnosta virtaa -ohjaaja. Yrityksen nimi on Kuu Yrttitarhassa. Aluksi Kuu Yrttitarhassa oli blogi, jonka Johanna perusti ystävänsä kanssa vuonna 2010. – Olimme silloin luonnontuotealan koulutuksessa ja opiskelin esimerkiksi villiyrttien keräämistä ja käyttöä, sekä turvehoitoja. Välissä minulla on ollut pari muuta aivan eri alan yritystä, olen koulutukseltani yrittäjyyden tradenomi ja olen käynyt myös tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnon. Olen työskennellyt esimerkiksi sosiaalisen median ja yhteisömanageroinnin parissa. Elämäntapana luonnonmukainen juurevuus on kuitenkin aina ollut iso osa minua, Johanna kertoo.
Nelisen vuotta sitten äitiyslomalla ollessaan Johanna Teräväinen huomasi ilmoituksen perinnesaunottajana koulutuksesta ja innostui heti. Vaikka saunottajan ammatti on varmasti yksi Suomen vanhimmista, ei perinnesaunottajan koulutusta ollut, ennen kuin alan pioneeri Maaria Alén sellaisen loi. Tällä hetkellä koulutettuja perinnesaunottajia on Suomessa kolmisenkymmentä. – Ihan ensimmäiseen koulutukseen en ehtinyt, mutta toiseen. Koulutus kesti vuoden ja sisälsi hyvin laajan teoriaosion, jossa opiskeltiin esimerkiksi itämerensuomalaista saunan kulttuuriperintöä, historiaa ja tapoja. Käytännön taidoista opeteltiin esimerkiksi hoitavan vihdonnan tekniikkaa, Johanna kertoo.
Koulutettu perinnesaunottaja on ainutlaatuisen suomalaisen aineettoman saunakulttuurin ja hoitosaunaperinteen asiantuntija. Hän osaa ohjata kansanperinteeseen pohjautuvia saunarituaaleja ja toteuttaa hoitosaunoja asiakkaille. – Perinnesauna on ohjattua, hoitavaa, tarinallista ja juurevaa saunomista. Se on sekoitus tutkittua tietoa ja uskomuksia. Vuodenkierto on perinnesaunomisessa hyvin suuressa roolissa ja perinnesauna eri vuodenaikaan saattaa olla hyvin erilainen ja tunnelma vaihdella hartaasta riehakkaaseen. Esimerkiksi nyt eletään helasaunojen aikaa ja mennään kohti juhannussaunoja. Kevään ja alkukesän saunaloitsut, taiat ja -laulut liittyvät vahvasti maanviljelyyn ja hedelmällisyyteen. On haluttu saada vilja kasvuun ja elämä kukoistamaan. Saunominen on myös perinteisesti liittynyt elämän erilaisiin taitekohtiin ja minäkin teen paljon esimerkiksi morsiussaunotuksia. Myös työhyvinvointisaunotukset ovat suosittuja. Perinnesaunottajan vuodenkiertoon kuuluu myös saunotusmateriaalien hankinta luonnon isosta supermarketista. Kesällä Johanna valuttaa mahlaa, tekee vastat ja kerää kukkia ja yrttejä, mutta myös talvella luonto tarjoaa esimerkiksi havupedin ainekset. – Yleensä menen metsään ennen saunottamista, se on tärkeä osa valmistautumista.
Loitsuihin ja saunataikoihin voi toki suhtautua hassuna leikkinä, mutta Johanna on huomannut, että myös nykyihmisellä on tarve heittäytyä ikiaikaisten uskomusten maailmaan.
– On tärkeää tulla perinnesaunotukseen avoimin mielin. Monelle saunakokemus on rauhoittumisen ja arjesta irtautumisen paikka, mutta voi se olla muutakin. Joku on kokenut, että perinnesaunassa syntyy vahva side esivanhempiin tai tulevaisuus näyttäytyy kirkkaampana, sillä sauna on eräänlainen aikakone, Johanna miettii.
Perinnesaunotuksessa etiketti ei ole tarkka, mutta muutamia aina toistuvia piirteitä on. Perinnesaunomisen aluksi esimerkiksi tervehditään löylyä kunnioittavasti. – Tervehdyksellä tehdään arkisesta saunasta ns. pyhä paikka. Yleensä aina mukana ovat myös vastat, ne voivat olla tehty monesta eri puulajista. Esimerkiksi haapavasta helisee ja havupuuvastoista taas tulee saunaan ihana tuoksu. Hunajaa on usein mukana ja kesällä kukkia. Usein myös laulan saunalauluja ja kerron tarinoita. Johanna on tottunut uuraislaisena puhumaan vastoista, mutta jos keskusteluun nousee aihe vasta vai vihta, hän kysyy, että entäs jos puhuttaisiinkin metsänkämmenestä tai simasulasta. Molemmat ovat vanhoja nimityksiä välineelle, jota saunassa käytetään. Perinnesaunotuksessa pukukoodi on melko vapaa, uimapuku tai pyyhe ovat sallittuja, mutta ilmankin saa olla. Ennen saunomista ei kannata syödä raskaasti ja vettä pitää muistaa juoda.
Keski-Suomi on saunamaakunta ja Johanna tekee perinnesaunotuksia koko maakunnan alueella, paljon esimerkiksi Jämsän saunakylässä. – Saunakulttuurissa on valtavasti ammennettavaa. Sauna on suomalaisille niin itsestään selvä juttu, että sen syvällisempi pohtiminen on vähän unohtunut, Johanna miettii. Suomalaisen saunaa on myös tuotteistettu yllättävän vähän. On erilaisia saunatiloja, mutta saunomisen kulttuurillisella puolella on vielä paljon käyttämätöntä potentiaalia. – Olen luonteeltani ideoija ja innostun uusista asioista, olen myös asioiden käynnistäjä ja kehittäjä. Työskennellessäni tietotekniikan ja sosiaalisen median parissa piti tottua siihen, että kaikki muuttui koko ajan. Tässä työssä on ihanaa se, että kansanperinne ei muutu, mutta se on kuin pohjaton lähde, josta voi koko ajan ammentaa uutta. Perinnesaunottajana koen olevani ohentuneen perinteen vahvistaja, Johanna Teräväinen päättää.
Artikkelikuvan ja kesäkuvan otti Anne Kalliola.
Lisätietoja: kuuyrttitarhassa.fi, perinnesaunottajat.fi
Hanna Lahtinen
21.05.2024 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Puurusen puutarhalla vietetään ensi viikonloppuna Puutarhapäiviä, niin kuin on vietetty lähimain joka kevät jo 80-luvulta alkaen, silloin puutarhaa luotsasivat vielä Pentti ja Eine Puurunen. Seuraavan sukupolven Sanna Puurunen-Kivelälläkin on jo lähes 30 vuoden kokemus yrittäjyydestä.
Puutarhapäivät on pienen Kotaperän kylän suuri tapahtuma, johon osallistuu moni kyläläinen ja myös Kyynämöisten koulun oppilaat.
Kevät ei ole ollut säiden puolesta mitenkään ihanteellinen, pilvisiä päiviä on ollut poikkeuksellisen paljon, silti kukat ovat jotakuinkin aikataulussa.
Haastattelu tehtiin 23.4., jolloin kesään näytti olevan vielä aika pitkä matka.
Tiukin rutistus puutarhalla kestää vajaat puolisen vuotta, mutta valmistelevaa ja ylläpitävää tekemistä riittää toki ympäri vuoden.
– Maaliskuun alussa aloitetaan ja juhannuksen jälkeen pistetään pillit pussiin, Sanna kertoo. Tänä keväänä Sannan kanssa puutarhalla ovat ahkeroineet Amanda Vesiaho, Virve Kytölä ja Anja Kässi, myyntikauden alkaessa porukkaan liittyy myös Helena Jussinmäki.
Työt alkavat ruukkujen täytöllä, joka joissakin puutarhoissa tehdään koneellisesti, mutta Puurusella täytetään yli 50 000 ruukkua käsin.
– Uskon, että käsityö ruukutuksessa ja istutuksessa näkyy parempana laatuna, Sanna sanoo.
– Me istutetaan jokainen taimi rakkaudella ja puhutaan niille kauniita sanoja ja loitsitaan kasvuun, Virve, Amanda ja Anja lisäävät. Automatiikkaa käytetään kastelussa ja tuuletuksessa.
– Monipuolisesti pitää olla tarjontaa ja se tuo taas viljelylle haasteita, koska esimerkiksi eri kasveille kasvun kannalta paras lämpötila voi olla hyvinkin erilainen, Sanna sanoo.
– Silloin kun kasvatimme äitienpäiväruusuja, niin niiden kukinnan ajoittaminen juuri äitienpäivään oli melkoisen haastavaa. Jätimme ne pois, eikä ruusu enää olekaan niin vallitseva äitienpäiväkukka kuin ennen. Myös syötävien kasvien viljelemisen olen lopettanut, sillä 500 kiloa myymätöntä avomaan kurkkua autossa ei paljon naurattanut. Taimina myydään kurkkua, tomaattia, kurpitsoita, chilejä ja yrttejä. Korona lisäsi selkeästi esimerkiksi yrttien myyntiä, hän jatkaa.
Työ on välillä yksitoikkoistakin, mutta plussapuolia on myös paljon.
– Kesä pitenee huomattavasti ja oikeasti näkee, mitä käsillään tekee, Amanda sanoo.
– Asiakkaat on ihania ja myös tosi uskollisia, on mukava tavata samat ihmiset kesästä toiseen, muut lisäävät.
– Hyvät työntekijät ovat minulle iso ilo, on niin paljon mukavampi tehdä töitä, kun yhteishenki on näin hyvä, Sanna kiittelee.
56-vuotias puutarha on myös sukupolvia yhdistävä kokemus. Hän joka 60-luvulla pienenä hyppeli kukkalavojen välissä, saattaa nyt katsella lastenlastensa tekevän samoin. Toki myös esimerkiksi some houkuttaa nykyään paljon aivan uusiakin asiakkaita.
Kokemus tuo varmuutta, eikä kovin moni asia yllätä – paitsi kasvun ihme joka ikinen kevät.
– On hämmästyttävää, miten paljon kasvit kasvavat esimerkiksi viikonlopun aikana, kun olemme poissa täältä, Anja kertoo. Hän on sinisen ystävä ja hänen lempikukkansakin on siniviuhka ja vanha kunnon orvokki.
Virve taas pitää kaikesta tuoksuvasta ja mainitsee lempikukakseen heliotroopin, jonka vaniljainen tuoksu houkuttaa myös paljon perhosia. Lisäksi hän pitää keltaisista ja oransseista kukista.
– Minä pidän myös orvokeista ja mustasilmäsusanna on minusta myös aivan ihana ja keijunmekko myös, Amanda sanoo.
Sannan mielestä lajilla ei ole niin väliä, kunhan väri on vaaleanpunainen.
– Joka syksy mietin, että pitäisi tehdä tilaukset yhdessä, koska meillä on niin erilaisia mieltymyksiä, ehkä pinkki vähän korostuu minun tilauksissani, Sanna lisää.
Tänä vuonna uusia lajeja ovat esimerkiksi syrikät. Jättiverbenaakaan ei ennen ole paljon ollut ja rusokissa on uusia värejä. Määrällisesti eniten myydään orvokkien lisäksi pelargonioita ja ruusubegonioita, niistä iso osa menee hautausmaille. Myös miljoonakellot, lumihiutaleet ja petuniat ovat suosittuja.
Hanna Lahtinen
21.05.2024 | Lue ilmaiseksi, Toivakka
Toivakan kunnan hyvinvointipalvelut järjestivät hyvinvointisuunnittelija Satu Korhosen toimesta koulukeskuksen tiloihin ja pihapiiriin näyttävän hyvinvointitapahtuman viime lauantaina. Paikalla oli näytteilleasettajia ja myyjiä, asiantuntijapuheenvuoroja, lajikokeiluja ja Keski-Suomen hyvinvointialueen eri palvelujen esittelyä. Messuhenkinen tapahtuma keräsi paikalle suuren joukon toivakkalaisia ja alueen mökkiläisiä.
Kirjastolla satutuokioita perheen pienimmille pitivät SM-liigakiekkoilija Ossi Ikonen, rehtori-sivistysjohtaja, kirjastonjohtaja Sirpa Orell-Pohjola ja kunnanjohtaja Touko Aalto. Lisäksi pehmoeläinklinikalla suoritettiin pehmon tarkastus ja pienet ompeletta vaativat korjaukset. Samalla lapset saivat pehmolelujen kautta opastusta, kuinka eläin tarkastetaan eläinlääkärissä.
Toivakan suunterveydenhuolto esitteli hampaille epäystävällisten juomien, kuten Coca Colan vaikutusta hampaisiin. Viereisessä pöydässä Keski-Suomen hyvinvointialueen Perhekeskus kertoi toiminnastaan.
– Sähköiset perhekeskuspalvelut löytyvät netistä hyvinvointialueen sivuilta. Fyysinen perhekeskus löytyy kahdestatoista Keski-Suomen kunnasta, kuten Toivakasta Vakkarista sekä Joutsasta, Muuramesta ja Uuraisilta. Avustajia toimintaan koulutetaan. Näissä keskuksissa voivat perheet kohdata keskenään ja siellä tarjotaan esimerkiksi keskusteluapua vanhemmuuteen, lapsen kasvuun ja kehitykseen. Tämä toiminta toteutetaan yhdessä kuntien kanssa, kertoivat Keski-Suomen hyvinvointialueen perhekeskuskoordinaattorit Anu Piispanen ja Mia Matilainen.
Tapasimme myös SM-liigan jääkiekkoilija Ossi Ikosen. Ikonen on syntynyt Toivakassa ja aloittanut jääkiekkoharrastuksen jo viiden vuoden ikäisenä. – Aluksi olin Jypin junioreissa, sieltä tieni vei Kazakstaniin Pavlo Ertis -nimiseen joukkueeseen, jossa voitimme Kazakstanin mestaruuden, hän kertoo.
Puolentoista vuoden kukuttua Ikonen palasi takaisin Suomeen ja Kouvolan KK:n riveihin. Seuraava joukkue oli Kokkolan Hermes, sieltä takaisin Keski-Suomeen ja Jyppiin. Viimeiset viisi vuotta Ikonen on pelannut Hämeenlinnassa HPK:ssa.
– Jääkiekko on antanut paljon uusia ystäviä, erilaisia tunnetiloja niin onnistumisten kuin epäonnistumistenkin kautta. Jääkiekko on myös kasvattanut minua paljon ihmisenä erilaisten kulttuurien keskellä, kertoi Ikonen.
Yhtenä vieraana oli Euroopan mestaruuden uinut Ari-Pekka Liukkonen. Hän on lisäksi Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen.
– Liikunta ei ole ainoa hyvinvoinnin lähde, mutta vaikuttaa siihen myönteisesti, hän totesi.
Uutena tuttavuutena toivakkalaisille esittäytyi Jyvässeudun Kuulo Ry ja Kuuloliitto. Heidän osastollaan sai tutustua kuulolaitteiden käyttöön ja huoltoon.
– Toimimme kuulolähipalvelu -nimikkeellä. Syksyllä aloitamme aktiivisen toiminnan myös Toivakassa. meillä on kiertävä Kuuloauto, joka vierailee Toivakkatalon pihapiirissä 27.6. Autossa voidaan tehdä alustavia kuulotestejä, jonka jälkeen tarvittaessa ohjaamme terveysaseman kautta tarkempiin tutkimuksiin, kertoi Jyvässeudun Kuulo Ry:n puheenjohtaja Alpo Pulkkanen.
Kuntalaispaneelin aiheena oli Hyvinvoiva Toivakka, yhdessä ja yhteisöllisesti. Kysymykset tulivat Toivakan nuorisovaltuuston suunnalta ja käsittelivät viihtyisyyttä, turvallista asumista ja nuorison arvostamista pienistä puutteista huolimatta. Tärkeänä panelistit kokivat sen, että jos nuori voi pahoin tai on ahdistunut, että olisi yksikin luotettava kuulija. Vanhempien hyvä esimerkki ja suhtautuminen nuoriin nousivat arvoonsa. Myös vanhempien kielenkäyttöön kiinnitettiin huomiota. Kysyttäessä, miksi on hyvä mieli, jäi mieleen Inka Ketelin sanat
– Hyvä olo liittyy omiin valintoihin.
Artikkelikuva: Ossi Ikonen on SM- liikatason jääkiekkoilija ja pelaa tällä hetkellä HPK:ssa. Kuvassa hän poseeraa Happeen nuorten salibandy pelaajien Arttu Pylväläisen ja Matti Minkkisen kanssa. Uinnin Euroopan mestari AP Liukkonen (kuva alla) näkee liikunnan yhtenä tärkeänä hyvinvoinnin lähteenä.
Veikko Ripatti
07.05.2024 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Uuraisilla aloitettiin kolmisen vuotta sitten iso urakka, kun Uuraisten Leijonat merkitsivät kaikki paikalliseen hautausmaahan haudattujen veteraanien ja lottien haudat hautakivilaatoilla. Idean isä Hannu Koskinen on tehnyt valtavan työn kaikkien veteraanien ja lottien – ei vain upseerien tai palkittujen muiston hyväksi.
Reilu vuosi sitten valtakunnallinen veteraanien ja lottien muistoa pohtinut toimikunta piti tärkeänä, että sotasukupolven haudat tulevat merkityksi ja myös muut kunnat ja seurakunnat ovat seuraamassa Uuraisten esimerkkiä.
– Tavoitteena on, että veteraanien merkityt haudat muodostavat ketjumaisen muistomerkin ulottuen jokaisen veteraaniin ja lotan haudalle. Veteraanimatrikkeli oli Uuraisten projektissa tärkein lähdeteos, mutta paljon sai tehdä myös tutkimustyötä ja aika monta puhelua soittaa, Hannu Koskinen myöntää. Keskusteluissa jälkipolvien kanssa hän vakuuttui viimeistään veteraanisukupolven muiston vaalimisen tärkeydestä.
Muistomerkin pohja on jo Kuukan koivikossa valmiina odottamassa helluntaipäivän tilaisuutta.
Eräänlaisena projektin huipennuksena paljastetaan kaikkia veteraaneja ja lottia koskeva muistomerkki ensi viikon sunnuntaina, kaatuneiden muistopäivänä 19.5. Jumalanpalveluksen jälkeen Uuraisten hautausmaalla pidettävässä tilaisuudessa puhuu tuore valtioneuvos Matti Vanhanen.
Vanhanen pitää mahdollisuutta puhua tilaisuudessa kunnia-asiana, sillä tämä muistomerkki on lajissaan ensimmäinen Suomessa ja symboliarvo siksikin merkittävä.
Vanhanen oli Helsingin Kaartintorille vuonna 2017 pystytetyn talvisodan muistomerkin hanketoimikunnan puheenjohtaja. Hänen toiveensa on, että myös muut veteraanit ja lotat saisivat muistomerkin maamme pelastamisesta ja uudelleen rakentamisesta.
